Abessinialaiset kissat vuodesta 2020
Pajujan kasvatushistoria ja -ideologia
Perheessämme on aina ollut kissoja: maatiaiskissoja, erilaisia rotukissoja ja useampia pentueita hoidettu. Vastaava kokemus löytyy isännän puolesta, mutta koirista. Ensin puhuimme, että meille tulisi sekä koira että kissa, mutta sitten ”viisaampi antoi periksi” ja päätimme, että perheeseen tulee kaksi abya.
Rotu voitti 6-0 muut ehdokkaat, koska abessinialainen on …
- koiramainen kissa: ulkoilee hihnassa, murisee eikä sihise, voi kouluttaa temppuja, käyttäyttyy kuten koira, turkin tuoksukin on omanlaatuinen hieman koiran turkin tuoksua muistuttavaa
- kohtalaisen hiljainen rotu, joka kujertelee ja juttelee paljon
- helppohoitoinen turkki (vähäisen karvanlähtö), joka on kaunis ja kiiltävä ”3D”-turkki (ticking-kuvio)
- urheilullinen ”alusta”
- komea ulkonäkö: puuma/leijona pienoiskoossa
- lapsiystävällinen
- kiltti luonne ja katse lempeä
- seurallinen, ihmisläheinen
- ei kiukuttele
- aktiivinen ”ei sohvakissa”
- ei kissa-allergiaoireita aiemmin niistä kärsineille meidän perheessä
- jalo kissa, todellinen karvainen aristokratti
Omatoiminen pentujen etsiminen ensin Suomesta, sitten sen ulkopuolelta, kesti puoli vuotta. Löysimme mielestämme asiallisia verkkosivuja, joilta löytyi kalliita pentuja, joiden vanhemmilla oli titteleitä. Löysimme sukutauluja, joista emme ymmärtäneet mitään. Välillä löysimme ystävällisiä, välillä ylimielisiä kasvattajia, jotka kaikki olivat sitä mieltä, että heillä on maailman parhaat pennut. Mutta mistä tiesin, että ne ovat pyyntihinnan ja ulkomaamatkan arvoisia, ja ovat ”aitoja”? Entä jos sukutaulussa ja geeneissä onkin ”sillisalaattia”? Happi alkoi loppumaan kesken.
Oli pakko lähestyä pennun etsintää toisella tavalla. Liityimme Kissaliittoon ja suoritimme vaadittavat kasvattajien kurssit sekä liityimme Somakissiin, joka on abessinialaisten ja somalikissojen rotuyhditys. Näin saimme paremmat yhteydet kissa-alan ammattilaisiin.
Oli Itsestään muodostui ideologia kasvattaa terveitä sekä psyykisesti että fyysisesti abessinialaisia, karvaisia perhejäseniä, jotka ovat puhdasverisiä hyvällä geenikannalla neljässä perusväreissä: riista (ruddy), punainen (sorrel), sininen (blue) ja beige (fawn). Tiesimme, että harrastus on kallis, että edessä on kivinen tie ja työtä on paljon, mutta tämä tuntui oikealta päätökseltä.
Pyysimme apua Somakissilta,. Se oli oikea päätös ja saimme mainion, oikean pro:n kontaktiksi. Sitten asiat alkoivat edistyä! (Olisi vain pitänyt aiemmin kysyä apua.) ”Aby-ammattilainen” katsoi muutaman löytyneen pentuehdokkaan sukutauluja ja nettisivuja. Ikävä kyllä, ne kaikki saivat ”ei jatkoon”-tuomion. Silloin silmät aukesivat ja tuli tietoon, että eivät kaikki kasvattajat noudata kansainvälisiä kasvatussääntöjä. Oli häkkikasvatusta, pentutehtaita, muita rotuja sukulinjoissa (esim.somalit), muita kuin perusvärejä taustalla, epäluotettavia (väärennettyjä kenties?) sukutauluja, oli huijareita, joiden pentujen terveys oli isona kysymysmerkkina, jne… ei siis meille…
Lopulta pyysimmekin, että ammattilainen etsii meille sopivan pennun. Tämän jälkeen menikin vain muutama tunti ja sopivalta vaikuttava ehdokas löytynyt. Päätimme, että haluamme leikkaamattoman naaraan kasvatukseen ja hänelle kiva kaveri, mielellään samasta kissalasta. Päädyimme ottamaan kastroidun uroksen, isoveljen samasta kissalasta. Kissoilla on sama isä ja ovat leikkineet pienestä pitäen yhdessä. Kasvattaja oli Saksasta, mutta kaikkien kokemusten jälkeen pentujen hakeminen sieltä ei tuntunut enää juuri miltään. Kerran jo tuotu kissa Suomeen lenkononeessa muuton yhteydessä. Tälläkin kerralla matka meni hyvin ja pennut olivat kiltisti koko matkan.
Näin Pajujan tarina alkoi!